Blogihaaste: 10+10 asiaa minusta

Ihana Mammara saapui kuin tilauksesta pelastamaan mut blogiahdingolta. Kirjoittaminen on jo pidempään tuntunut jotenkin nihkeältä, tuntuu kuin kaikki sanottava olisi jo sanottu ja ketä ihmettä just mun jutut muka yleensäkään kiinnostaa. Tämäkin kuulunee olennaisena osana mun alati jatkuvaa kolmenkympin (kohta se on jo neljänkympin, hei…) kriisiäni, kun mikkään ei tunnu miltään ja mittään en oikein enää odotakaan. Mutta paneudutaan siihen kriisinperhanaan joskus toiste paremmin, jospa se vaikka helpottais kun sen kirjottaa auki..?

Niin! Se haaste! Mammara siis meni ja viskoi Uskolaan haasteen, jossa olisi tarkoitus vastata kymmeneen kysymykseen ja loppuun pamauttaa vielä saman verran random-asioita itsestään. Ja tietysti heittää haaste eteenpäin. Joten pidemmittä jaaritteluitta: aloitetaan!

1. Minkälaisista blogeista itse pidät? Kevyistä, avautuvista, hauskoista jne? Luetko muita äitiysblogeja vai ihan jotain muuta? Mistä et pidä blogimaailmassa (omassasi tai muiden)?

– Lukijana mulle on blogeissa erityisen tärkeää se, että ne on kirjoitettu kunnolla. Jouhevasti, jotta niitä on helppo ja mukava lukea. Hauskuus, sarkasmi ja ironia on plussaa, ylenmääräinen kikkailu taaskin miinusta. Ihailen bloggaajia, jotka uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan, seistä niiden takana ja ottaa myös lokaa niskaansa tyylillä. Liian pitkät postaukset (jollainen tästä on hyvää vauhtia tulossa…) jää lukematta, muutenkin ehdin nykyään vierailemaan blogeissa aivan liian vähän. Kuvien osalta suosin mieluummin muutamaa hyvää kuvaa, kuin kahtakymmentä huonompaa. Luen blogeja kyllä laidasta laitaan, sisustuksesta leivontaan ja lifestyle-blogeihin. Äitiysblogeissa olen aika ronkeli, joku juju tai samaistumiskohta on löydyttävä, jotta jaksan lukijaksi jäädä. Blogimaailma on muuttunut aikalailla siitä, kun bloggaamisen monta vuotta sitten aloitin. Nykyään blogit on kuorrutettu mainoksilla. Ja naamoilla. Vielä muutama vuosi sitten bloggaaminen oli huomattavasti anonyymimpää ja jotenkin… viattomampaa. Nyt joka toisella tallaajalla on blogi, jossa hyvin avoimesti kerrotaan ”mitä ostaisin, jos oisin rikas” ja odotetaan, jospa mainostajat olisi hereillä ja postipoika kiikuttaisi tuotteet ovelle. Ihan sattumalta. Siitä en pidä. Tai ehkä olen vaan kateellinen, kun en kehtaa itse olla yhtä härski.

2. Jos saisit valita minkä tahansa maailman kaupungin, johon saisit mukaasi rakkaasi ja työsi, mihin muuttaisit?

– Tällä valtavalla matkustuskokemuksella, minkä olen ehtinyt saavuttaa, joudun edelleen vastaamaan Tukholma. Köpis olis vahva kakkonen. Ja sit se kesähuvila Toscanasta, thank you very much.

3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

– Ihan lapsena olen kuulemma haaveillut emännän (!?) ja lähetystyöntekijän (!!!????) ammateista. Ehkä ei analysoida niitä nyt enempää… Kun hiukan kasvoin ja huomasin paloni esiintymiseen, oli haaveammattini näyttelijä. Ilmaisutaidon lukiosta oli tarkoitus jatkaa teatterikouluun (tai yrittää edes), mutta kaikkihan tietää miten siinä kävi. Ei mitenkään. En edes hakenut. Harmittaa edelleen.

4. Millaisena näet elämäsi ja itsesi viiden vuoden kuluttua?

– Ihan rehellisesti… viimeisten vuosien valossa en uskalla vastata tähän oikein mitään. Kun en tiedä. Kunpa olisin onnellinen.

5. Mitä toivot blogisi suhteen jatkossa?

– Toivon tietysti, että saan bloggausinnon takaisin. Että aiheita tupsahtelee ja lukijat pysyy matkassa. Tietysti toivon myös lisää lukijoita. Ja kommentteja. Rohkeutta itselleni tarttua hankalampiinkin aiheisiin.

6. Mikä sinua surettaa?

– Ylimielisyys. Asennevamma. Ihmiset, jotka kuvittelee olevansa jotenkin parempia, kuin me muut. Koulutuksensa, sukunsa, statuksensa tai varallisuutensa perusteella. Rasvaiset kultakäätyäijät, jotka kuvittelevat voivansa tytötellä vaikkapa nyt tarjoilijoita tai kaupan työntekijöitä. Hyvä etteivät vielä perseelle läpsi. Hyi olkoon!

Eiku hetkinen! Ei tämä saanutkaan mua surulliseksi, vaan vihaiseksi!

Surulliseksi tulen, kun tunnen olevani yhdentekevä.

7. Mitkä koti- ja/tai mutsihommat ulkoistaisit jos voisit?

– Innnnnhoan kauppakassien ja tiskikaapin tyhjentämistä! Imurointi ei myöskään kuulu lemppareihin. Mutsihommista ulkoistaisin jokaikisen vatsataudin from here to eternity. Pthyi!

8. Minkä asian eteen olet valmis taistelemaan?

– Onnen. Oman ja lasteni.

9. Miksi sinun pitäisi saada tämä työpaikk…. eiku hetkinen, ei tää ollutkaan työhaastattelu. Ööh, kuka teillä imuroi?

– Mun selkä ei hirveästi hommasta perusta, joten lähes poikkeuksetta mies. Liian harvoin, jos multa kysytään.

10. Mikä kodissasi on parasta?

– Se, että kaikilla on oma huone. Paikka, johon voi mennä karkuun/kiukuttelemaan/olemaan yksin/nukkumaan/leikkimään/kuuntelemaan musaa/lukemaan kirjaa/ jne.

10 extra-asiaa minusta:

1. Työskentelen rautakaupassa. Niin, en olis uskonut minäkään.

2. Juon ruoan kanssa aina maitoa, jos sitä vaan on tarjolla. Maito on hyvää.

3. Pelkään ampiaisia, käärmeitä ja sitä, että olen ihan paska äiti.

4. Kiroilen toisinaan kuin merimies. Vihaan sitä, kun joku moralisoi minua siitä. Vitun väliä.

5. Kiljuin juuri lapsia lopettamaan tappelun. Ehkä kuudettakymmenettä kertaa tänään.

6. Tykkään karviaisista.

7. Katsoin lapsena niin paljon Velipuolikuuta, Kummeleita, Poliisiopistoja ja Uunoja, että voisin kommunikoida lähes pelkästään niistä opituilla vuorosanoilla. Zervushka haidis!

8. Mä heitän noi lapset ihan just pihalle, jos ne ei NYT lopeta tota tappelemista!

9. Pelkään, että elämä meni jo.

10. Mulla on maailman ärsyttävin isoveli, mutta olen siitä aivan tajuttoman ylpeä.

Sisso! Tästä tuli nyt just sellanen ylipitkä postaus, joista en tykkää. No, ei voi auttaa. Mainiota, jos jaksoit lukea tähänkin asti! Nyt otan ja tempasen haasteen eteenpäin kahteen osoitteeseen, jotka ovat: Kaksplussan blogikollegani Demi ja Kiljuva Pikkunälkä (tykkään sun tyylistä kirjottaa), sekä ihka ensimmäinen blogi, johon koukkuunnuin vuosia sitten Mari ja Siltakulma. Olette ihastuttavia tyyppejä, tässäpä teille kyssäreitä:

1. Mikä sinusta tulee isona?

2. Elämäsi hienoin hetki?

3. Salainen paheesi?

4. Parasta bloggaamisessa?

5. Kadutko jotain? Jos, niin mitä?

6. Noloin haaveesi?

7. Mikä ärsyttää juuri nyt?

8. Elämäsi suola?

9. Millainen olisi täydellinen päiväsi?

10. Tärkein saavutuksesi? Lapsia ei lasketa. 🙂

Nyt mä lopetan. Pissahätäkin jo. Ja lupaan tässä ja nyt olla osallistumatta tuohon parhaillaan jylläävään kaunis kroppa -haasteeseen. Sokeutuisitte vielä, ressukat.

-Päivi-

 

Viimeistelystä vihreä.

Siivotessahan se meni. Viikonloppu. Tai meni ja meni. Eilen vähän yritettiin ja illaksi suunnattiin synttäreille. Niiden kemujen jälkimainingeista ollaankin ”nautiskeltu” tänään koko päivä.

Pätkän huoneen sisusteluja ollaan saatu sentään eteenpäin. Vieläkään en ilahduta kokokuvilla huoneesta, koska ihan valmista ei ole, mutta muutamia poimintoja huoneen fiiliksestä saatte kuitenkin. Tunnelma on tuolla ihan omanlaisensa. Raikas, valoisa ja poikamainen. Legoukko-taulutkin muuten onnistuivat, jopa yli odotusten. Niistäkin tarkempaa matskua myöhemmin.

Nyt kun pojan huone alkaa olla valmis, onkin aika pikkuhiljaa keskittyä koulun alkuun. Koulumatka on vielä opettelematta (ou nou!), reppu hankkimatta (kääk!), oma kotiavain teettämättä (sekin vielä!) ja ”miten mää oon näin vanha, että jo toinen lapsi menee kouluun” -paniikkikin vielä panikoimatta (kahden viikon sisään se iskee, for sure!).

Elokuu tuntuu tulevan jotenkin epäreilun pian. Vaikka tämä(kin) kesä on ollut työntäyteinen ja rankkakin, olen kerrankin muistanut myös vähän nauttia. Valosta, ystävistä, elävästä kaupungista, terasseistakin. Jotenkin haikeaa, että kohta tämä taas loppuu. Millä sen ikuisesti kestävän pimeän ja kuolleen ajan taas jaksaa..?

Mielin määrin kahvii ja Beroccaa, vissiin. 😉

-Päivi-

Niin on nätti. Hirveen nätti.

Meillä on muutaman viikon sisällä edessä hieman lehtikuvauksia. Aika timanttista sisustussettiä tulossa, vai mitä ootte mieltä?

Siivooja saa paikan. Alkaen eilen.

-Päivi-

Tuulista.

Tuulee valtavasti. Jo kolmatta päivää. Eikä pelkästään ulkona, myös korvien välissä myrskyää niin että humisee. Ajatuksia olisi jakaa vaikka useampaankin päähän. Aika ja sen kuluminen mietityttää. Ainainen kiire ja jaksaminen pohdituttaa. Syksyn kuviot töineen, kouluineen ja harrastuksineen saavat pään pyörälle.

Mua kysyttiin taas sinne teatteriin. Tällä kertaa taisin vastata melkein myöntävästi. Mutta niin ihana kuin se ajatuksena onkin, mä vähän pelkään, ettei tämä pakka pysy kasassa, jos otan töiden lisäksi vielä niin aikaavievän harrastuksen. Ja onhan se ehkä aika itsekästäkin. Kai nyt olisi kuitenkin tärkeintä pitää huoli, että lapset selviää päiväkodista, koulusta ja harrastuksistaan. Ehdin mä varmaan sitten joskus. Taisi olla lopulta aika lapsellista ajatella, että ehtisin vielä tähän päälle jotain lisää. Kun nytkin tuntuu olevan vuorokaudessa liian vähän tunteja.

Kuva on räpsy iltapäivältä. Tuijotin ikkunasta ulos ajatuksissani. Siivota pitäis. Kuistin ikkunat pestä. Pätkäpojan huone viimeistellä.

Pah! Taidan näyttää kieltä kotihommille, avata karkkipussin ja katsoa leffan. Jospa hetkeksi unohtaisin murehtimisen.

-Päivi-

Ei niin mitään.

Ihan olin ajatellut laittaa hienoja kuvia hienosta uudesta huoneesta jo tänään. No ei onnistunut. Lauantaiset polttarikemut vei mehut eiliseltä (juu, ihan meni miinuksille mehut) kokonaan, enkä tainnut edes käväistä koko huoneessa. Eikä ne mehut ollu oikein palautunut vielä tänäänkään, kun työpäivän jälkeen menin muka sisustamaan. En löytänyt haluamiani lakanoita ja lähdin pois. Tehokasta.

Joten kuva on vain huoneen nurkasta. Kunnes saadaan hommat tosissaan valmiiksi. Mies on onneksi lasten kanssa lomalla (melkein voisin avautua, kuinka epistä, mutta ei taida maksaa vaivaa), joten ehkä seuraavien viikkojen aikana jotain valmistuu.

Heräsin muuten ihan äsken siihen, että koulut alkaa kuukauden kuluttua! Ou nou! Pikkuhiljaa alkais vissiin olla parempi käydä pätkän kanssa läpi koulumatkaa, hommata koulutarvikkeet ja reppu. Vähän hirvittää päästää tuollaista vaahtosammutinta… Onneksi poika on terävä kuin kynä. Tuskin on tarvetta olla huolissaan. Mutta ainahan se uuden alku jännittää. Äitiä varsinkin…

Ei suju kirjoittaminen tänään. Parempi siis lopettaa ”ei mitään” -maanantai tähän. Palaan taas, kun on edes nimellisesti jotain asiaa. Toivottavasti pian.

-Päivi-

Pätkäpojan huone

Kuukauden kuluttua koulutiensä aloittavan pojan huoneen remppahommat alkaa olla voiton puolella. Seinät on pohjamaalissa ja lattiakin on vaihdettu ja uuden värinsä saanut. Tiedän, että isäntää syyhyttäisi valtavasti päästä tänään jo tapetointihommiin, mua hiukan mietityttää vasta eilen illalla maalatun lattian kohtalo… että onkohan se sitten kohta varpaanjälkiä täynnä.

Suunnitelmat on tätä huonetta varten olleet olemassa jo hyvän tovin. Koska jo kouluikäisestä pojasta on kysymys, en halunnut mitään liian hempeää tunnelmaa, vaikka Uskolassa muutoin tuollainen fiilis onkin. Pojan lempiväri on vihreä, joten suht vaalean perussävytyksen kaveriksi on odotettavissa muutamia vihreitä,  ja muutenkin pirteän värisiä, yksityiskohtia.

(kuvat Ikea, Ellos, Sandberg)

Tapetti on Sandbergin Erik, joka oli livenäkin tosi kiva! Vaikka raidat on perusväreissä, sävyt on kuitenkin hieman ”puuromaiset” joten sopii tälläiseen vanhaankin taloon hyvin. Vielä tietysti jännitetään, miltä se itse seinässä näyttää…

Legoukoista on tarkoitus tehdä muutama taulu, tosin aikamoisen neuvottelun takana voi olla pojan kanssa tämä homma…Kuka sitä nyt lelujaan hevillä seinälle luovuttaa. Laitan kyllä kuvia kunhan (tai oikeastaan JOS) tämä mun tauluvisio onnistuu.

Kuun loppuun mennessä on huoneen deadline, syyn kerron myöhemmin. 🙂 Onneksi isäntä jää lasten kanssa parin viikon lomalle kohta… ihan muutaman pikku homman olen etukäteen tänne miettinyt. 😉

-Päivi-

P.s. Nyt ollaan taas päästy siihen vaiheeseen, että ajatukset meinaa siirtyä jo seuraavaan huoneeseen. Tapettisivustot käy kuumina, kuulkaa! 😉

Kirjavinkkejä esiteinille?

Mä olen ollut ihan muksusta asti kova lukemaan. Raahasin kirjastosta vuoroin kassillisen Anni Polvaa, Neiti Etsiviä ja Viisikoita. Luin aina sarjoittain ja jokaisen osan, sillä olen herkkä koukkuuntumaan. Kesäloma oli ihan parasta aikaa, kun kirjoja saattoi mennä yksi päivässä, joskus jopa kaksi.

Lapsille olen myös lukenut aina. Jonkun mielestä voi olla täysin pöljää lukea vauvalle yhtään mitään, mutta uskoin ja uskon, että se kehittää lapsen kielellistä kehitystä ja tuttu ääni monesti myös rauhoitti ihan pienenkin vauvan. En tiedä onko lukemisesta ollut hyötyä vai ei, mutta jokainen lapsista on alkanut puhua suht varhain ja puhuneet aina aika ”hyvin”, jos niin voi sanoa. Meitä onkin kutsuttu kavereiden taholta ”kielinatsi -vanhemmiksi”, koska ollaan aina hienovaraisesti korjailtu lasten puhumista. ”Kuka sun nimi on” kun ei ole suomea, vaikka kuinka suloista olisikin.

Hienovaraisesti olen koittanut myös ohjailla esikoista kirjojen pariin. Lukemisesta kun olisi hyötyä myös koulussa, varsinkin kun hänelle tekstin tuottaminen on ollut aina hieman hankalaa. Jäsentämistä, mielikuvitusta ja sanavarastoakin lukeminen kehittäisi. Mutta kun tyttöä ei kiinnosta. Neiti Etsivään riitti kärsivällisyys tasan viiden sivun verran ja mitä enemmän yritin lukemiseen kannustaa, sitä vähemmän neitiä kiinnosti. Yllättävää.

Joten kymppiveen lukeminen rajoittuu tällä hetkellä Aku Ankkoihin ja niitä meneekin useampi päivässä. Hyvä sekin, tuon legendaarisen sarjakuvan kielellinen anti kun on vähintäänkin monipuolista. Mutta voi kun tuolla tytöllä olisi pitkäjänteisyyttä lukea ihan oikea kirja. Edes silloin tällöin.

Nyt toivoisinkin kivoja kirjavinkkejä, joilla voisin houkutella tuollaisen 10 -vuotiaan neitokaisen kaunokirjallisuuden pariin. Mun ehdotukset on selkeästi liian ysäriä, joten jotain tuoreempaa kirjasarjaa olis ehkä hakusessa..? Vinkkejä?!

-Päivi-

Vihdoin jotain valmista.

Puoli vuotta makuuhuonerempan valmistumisen jälkeen saatiin vihdoin tehtyä viimeistelyhommat. Viime syksynä blogia seuranneet muistanevat, kuinka hajalla olin, kun Ikeasta ei yht’äkkiä yllättäen vaan saanutkaan tuota haluamaani sänkyä. Eikä ollut edes tietoa, koska sitä taas varastoon saadaan. Sitten tulikin jo Hilman lopettaminen, uudet työkuviot, blogin siirtyminen Kaksplussaan ja kaikki. Koko asia vaan ikäänkuin unohtui.

Tällä viikolla käytiin viettämässä vähän ”parisuhdeaikaa” Ikeassa, pojan huone kun tarvitsee (toivottavasti!) aika pian uusia kalusteita. Samalla saatiin kyytiin myös tuo kauan kaivattu sänky ja muutakin pikkusälää makuuhuoneen viimeistelyyn. Nyt se on vihdoin valmis! Tauluhyllyn kehyksistä puuttuu vielä kuvat, mutta muuten. Olen hirmuisen iloinen! Ja tyytyväinenkin. Niin hyvin nukutti uudistetussa makkarissa, että aamiainen kävi ihan brunssista… 😉

Pyykkikori huoneen nurkassa ajaa todellakin pyykkikorin virkaa. Meillä on pesukone yläkerrassa ja pakko myöntää, ettei todellakaan joka kerta sukkia vaihtaessa niitä millään jaksaisi sinne kiikuttaa. Tähän asti ne on siis laitettu viehättävästi portaille odottamaan sitä että joku (minä) vie ne pyykkikoriin. Yök. Jotenkin kivempi ehkä kuitenkin kerätä ne tuonne suljettuun koriin ja raahailla sitä sitten toisinaan yläkertaan. Nähtäväksi jää, miten tämä hieno idea käytännössä toimii…

Nyt on kyllä tälle päivälle niin paljon puuhaa tiedossa, että parempi nostaa ahteri ja painua hommiin. Aurinkoista sunnuntaita!

Ja ainiin, mitä tykkäätte makkarista?

-Päivi-

Seuraatsä?

Pikanopee välipostaus blogin seuraamiseen liittyen. Nyt, kun vihdoin (joo, oon vähän hidas näissä toisinaan) blogi alkaa olla saatavilla siellä missä pitääkin, ajattelin vinkata teille, armaat lukijani, miten voitte helposti seurailla Uskolaa ja pysyä kärryillä postauksista.

Facebookissa on jo ilahduttava määrä tykkäilijöitä, 400 tykkääjän haamurajaa aletaan jo pikkuhiljaa hätyytellä. Moni tykkää blogin sijaan kommentoida fb:n puolella helppouden takia ja siellä onnistuu siis keskustelut toki myös. Fb:n puolelta löytyy myös hieman ekstraa, siis muutakin kuin linkkejä blogiin. Facebook -tykkääjien joukkoon pääset näppärästi täältä.

Uskola löytyy myös Bloglovinista, jonka kautta on helppo seurata useampiakin suosikkiblogejasi. Seuraaminen Bloglovinin kautta onnistuu tätä kautta.

Myös Blogilistalle sain blogin päivitettyä vihdoin oikein (kiitos tarkkaavaisen lukijan!) ja suoraan Uskolan blogilista -sivulle pääset tästä.

Twitter – ja Instagramtilini eivät varsinaisesti ole blogisidonnaisia, mutta koska juttujen taso on yhtä häiriintynyt mediasta riippumatta, lätkäisen nuokin nyt tähän. Molemmista löydyn (varsin kekseliäällä) nimellä @Psappinen. Twitterin timanttisiin juttuihin suoraan tästä.

Jokohan mä mainostin nyt itseäni yhden päivän tarpeiksi? En tainnut. Piti vielä nimittäin muistuttamani, että jos haluat lisätä Uskolan oman blogisi suosikkilistoille (ois kovin kivaa, jos näin tekisit), se onnistuu seuraavan linkin lisäyksellä: http://blogit.kaksplus.fi/uskola/feed

No nyt! Huh, sitähän tulee tämmösestä ittensä jalustalle nostamisesta ihan hiki! Nyt menen taas tapani mukaan epäonnistumaan jossain. Moi!

-Päivi-

Kun ikävä iski.

Selailin tuossa eräs ilta väsähtäneenä työpäivän jälkeen omia vanhoja statuspäivityksiäni Facebookista. Älkää kysykö miksi, en varmaan saanut sohvalla maatessani itsestäni muuta irti. Hymähtelin vanhoille vitseille, naurahtelin keskusteluketjuille ja koin monta ”ainiin!” -hetkeä. Joulukuun kohdalla silmiin osui kuva Hilmasta, unelmasta, neljännestä lapsestani, josta jouduin luopumaan.

Tuli spontaani itku. Kamala ikävä. Se oli kuitenkin jotain, minkä olin itse luonut. Jännä, miten kaukaiselta tuo yrittäjyysaika nyt jälkeenpäin tuntuu. Ja vaikken itse yrittäjyyttä kaipaakaan, kauppaa kyllä kaipaan. Sitä mun ikiomaa juttua. Se oli niin mun. Ikioma.

Hilman lopettaminen oli aika kova paikka, vaikkakin ihan välttämätöntä. Haikeus iskee aina toisinaan, mutta tuskin silti päätökseni lopettamisesta olisi missään vaiheessa muuttunut. Tasaisesti kuukausittain tuleva palkka ja tietty määrä vapaata viikottain ovat tässä elämäntilanteessa kultaakin kalliimpia. Tai Hilmaa. Niin rakas ja tärkeä kuin se mulle olikin.

Olisinko sitten näin jälkikäteen tehnyt yrittäjänä jotain toisin? Ehkä ollut hieman vähemmän jääräpää. Enemmän ketku, suorempi ja röyhkeämpi. Mutta mä en olekaan synnynnäinen yrittäjä, heitäkin on. Mä tarvitsen kuitenkin elämään tietyn tasapaksun varmuuden vaikkapa nyt taloudellisissa asioissa. Olen liian mukavuudenhaluinen. Liikaa pää pilvissä.

Onneksi Hilmasta jäi käteen sentään vähän muutakin, kuin velkaa. Oivalluksia, ystäviä ja oppia. En siis yrittämistä näin jälkeenpäin kadu, vaikka toki ilman noita velkojakin pystyisin elämään… Edelleen kehotan kaikkia unelmoimaan ja yrittämään! Haaveet on tehty toteutettaviksi.

Ikäväkin helpottaa varmaan taas kohta. Elämä jatkuu. Jotain uutta mukavaa on varmasti vielä edessä, siihen on uskottava.

-Päivi-