Olikin jo ikävä.

– kesätuulessa liehuvia verhoja

– paljaita kesävarpaita aamunurmella

– välipaloja pihalla

– mehujään tuomaa helpotusta kuumuuteen

– kylmää siideriä terassilla

– lokkien kirkunaa (ei kakkaa)

– lämpöä, valoa, tuoksuja

– auringossa kimmeltävää merta

– lasten pisamaisia kasvoja

kesää 001

kesää 003

kesää 006

kesää 008

Kaikkea tätä ja paljon muuta on mahtunut tähän vapaaseen viikonloppuun. En ollut tajunnutkaan, kuinka olin kaivannut tätä kaikkea. Pitkän ja pimeän talven jälkeen kesä on kuin balsamia haavoille. Nämä hetket on syytä tallettaa hyvin mielen sopukoihin… jotta jaksaa taas sen tulevan, pitkän talven.

Mutta nyt nautitaan. Ihana kesä!

-Päivi-

P.s. Kiitos kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! Ope sai kuin saikin nyt myös rosmariinin, mutta ehkä ensi jouluna uskallan käydä hakemassa sen punkkuglögin. 😉