Miten mä en muistanut…

… että se remontti olikin tämmöstä?!

Pölyä, purua, tapetinpaloja… eikä siis pelkästään remontoitavassa huoneessa, vaan ihan j-o-k-a paikassa. Lattialaudat odottaa asentamista, missäs muualla kuin salin lattialla. Pojan huoneen tavarat lojuvat läjissä tyttöjen huoneiden nurkissa. Ja tyttöjä ärsyttää. Ja kun tyttöjä ärsyttää, ärsyttää ihan kaikkia. Siitä pidetään visusti huoli.

Mä olin ajatellut, että en väsy remppaamiseen koskaan. Siitä on yli kolmessa vuodessa tullut kuitenkin melkein kuin elämäntapa. Mutta kyllä nyt on myönnettävä, että olispa ihanaa, kun alkais pikkuhiljaa olla valmista. Saisi vaan nauttia… ja vähän sisustella. Taitaa vaan olla päättymätön tarina tällaisen vanhan talon remontti… Mutta jospa tämä taas iloksi muuttuu. Kunhan sotkuisin vaihe on ohi. Pian, kiitos.

Olen ollut vääntämässä kuvakollaaseja pojan huoneen suunnitelmista jo useamman illan, mutta kun ajalla on vaan tapana kadota johonkin?! Jos jollain on ylimääräistä, saa lahjoittaa! Aikaa, siis.

Suunnitelmia luvassa siis myöhemmin. Nyt saatte vaan nauttia näistä, varsin aurinkoisista remppakuvista. 🙂

-Päivi-