Eihän sitä itselleen mitään voi. Joka vuosi lasten kevätjuhla herkistää. Erityisen vuolaina kyynelkanavat tuntuvat olevan eskarivuoden lopuksi. Pienen ihmisen siirtyminen vuosien päiväkotiuran jälkeen koulun puolelle saa vanhemmat ihmettelemään, kuinka nopeasti se aika taas kuluukaan. Suvivirttä laulettaessa muistaa myös elävästi oman pömppövatsaisen olemuksensa 25 vuoden takaa. Kuinka sekin oli muka ihan eilen.
Täällä meilläpäin on perinteisen kevätjuhlan lisäksi kouluun siirtyville liikuttava ”Eputus” -perinne. Kaikki kaupungin eskari-ikäiset siirretään perusopetuksen piiriin yhteisessä juhlassa. Kuunnellaan nyyhkylauluja ja jokaista tulevaa koululaista kohti päästetään taivaalle ilmapallo. Äidit nyyhkyttävät nessuihin ja isätkin näyttävät harvinaisen totisilta. Tämä kivikasvoillekin tiukkaa tekevä tilaisuus on luvassa tiistaina. Täytynee muistaa vedenkestävät ripsarit.
Pätkäpoika itse on myös aika innoissaan koulun alkamisesta. Kuten kuvista näkyy. Toisaalta 7 -vuotiaille pojille tuntuu vaan olevan aikalailla mahdotonta olla kuvissa kunnolla. Mutta se heille suotakoon. Pojat kun kuitenkin ovat poikia. 🙂
-Päivi-
nakit ja MUTSI 
NIISK* ihana perinne!
Iloa viikonloppuun!
TykkääTykkää
Niin on, tosi ihana. ❤
Aurinkoista viikonloppua sinnekin!
-Päivi-
TykkääTykkää
Noin yhdeksän koulun kevätjuhlaa paikallisessa vanhassa kirkossa istuneena voin vihjaista, että jäähyväislaulun aikana kannattaa laskea niitä tähtiä siellä kirkon katossa. Ei tule niin kauheaa nyyhkytystä sitten – ainoastaan kyyneleet valuvat.
TykkääTykkää
Mihinköhän tulla eputuksessa kannattaa katsoa..? Ehkä aurinkolasit voi olla kiva varuste… 😉
-Päivi-
TykkääTykkää
Itkuisiin näkemisiin…pepu…eiku eputuksessa 😉
TykkääTykkää
Nyyhkitään siellä sit porukalla! 🙂
-Päivi-
TykkääTykkää