Arkishokki.

Myönnetään. Ei se nyt ihan niin huikean armaalta ole näin alkuun tuntunut, tämä arki. Suorastaan lamaannuttava vaikutus on ollut huomattavissa. Niin töissä, kuin kotonakin. Lattian laitto on just yhtä pitkällä, kuin sunnuntainakin, pyykkiä ei ole kukaan muistanu pestä ja töissä pelkkä inventaarion ajatteleminenkin tuotti tuskaisen fiiliksen. 
No, jospa kolmas päivä nyt toden sanoisi. Olo on tänään ollut jo reippaampi, huolimatta taas uuden hiiriystävämme yöllisestä metelöinnistä. Inventaarion laskuosuus on (vihdoin) ohi, joten seuraavaksi naputellaan lukuja koneelle. Ehkä mä jään henkiin.
Kaipa se rytmi löytyy taas pikkuhiljaa. Juodaan sitten vaikka pannukaupalla kahvia ja saavillinen Beroccaa. Ihan turha muuten lomalla nukkua pitkään, ei tuntuis jäävän mihinkään varastoon… 😉
Mitäs teidän arkeen kuuluu?
-Päivi-

P.s. Kiitos kaikille postaustoiveita koskevaan kyselyyn vastanneille! 🙂

Armas arki

Kaikki loppuu aikanaan, hyvät asiat yleensä just nopeimmin. Kuten loma. Vähän ehkä huominen aamuherätys ahdistaa, mutta muuten tuntuu aika hyvältä. Lapset kouluun ja tarhaan, minä inventaarion kimppuun kaupalle (hurraa!) ja isäntä uuteen työhön. Muutama päivä menee todennäköisesti totutellessa, mutta ollaan koitettu valmistautua, edes vähän. Miettimällä parin päivän ruoat valmiiksi ja vetämällä viime hetken nimmari esikoisen todistukseen. Eikös noilla jo aika pitkälle pötki…? 
Eskarilaisen vatsatauti oli onneksi nopeaa ja helpohkoa laatua, ulostuleva anti tuli jo iltasella joten yö saatiin nukkua. Tämä päivä on mennyt toki vielä lepäillessä, mutta aika pirtsakkana poika oli. Vielä ei huokaista helpotuksesta, mutta toivotaan kuitenkin että tää olis nyt ollu tässä.
Pikkuneidin huoneen lattia alkaa olla jo viimeisiä lankkuja vaille valmis. Ennen näkemätöntä reippautta! Itse asukki kävi jo tanssimassa uudella lattialla, hyväksyntä lopputulokselle on siis jo korkeimmalta tasolta saatu. 🙂
Iltapalaksi kokosin nopeasti helpon tonnikalapiirakan. Uppoaa mukavasti myös töissä eväänä. (kun vaan joskus muistais ottaa ne eväät mukaan…) Meillä on tätä tarjottu niin juhlissa, illanistujaisissa, kuin ihan omalla porukalla iltapalanakin. Suosittelen kokeilemaan!

 Helppo tonnikalapiirakka
(pyöreä piirasvuoallinen, pellilliseen tuplaa ainesosien määrät)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia
0,5 dl kermaa/vettä
suolaa
(juustoraastetta)

Nypi jauhot, suola ja margariini murumaiseksi seokseksi, lisää joukkoon kylmä neste. (ja juustoraaste)
Painele taikina piirasvuokaan ja paista uunin alatasolla 225 C, 10 min.

Täyte:
1 prk tonnikalaa
paprikaa
punasipulia
tilliä
n. 200 g juustoraastetta
3 munaa
3 dl ruokakermaa
suolaa
sitruunapippuria

Lisää esipaistetulle pohjalle tonnikala, paprikasuikaleet ja sipulirenkaat, sekä kerma, johon olet lisännyt muut täytteen ainekset. (olisin tipauttanu mukaan vielä muutaman kapriksen, mutta mun mies ei osaa arvostaa…)

Jatka paistamista uunin alatasolla 200 C, n. 30 min.
——————–
Nyt vielä palanen piirakkaa, ehkä muutama sivu kirjaa ja ajoissa nukkumaan. 
Tervetuloa, arki!
-Päivi- 

Hyvän lauantain ABC

Olkoonkin, että olen ollut melkein koko viikon lomalla, lauantaissa on aina joku oma hehkunsa. Aina ollut. Liekö hehku lisääntynyt vielä sen myötä, että lauantaivapaa on nykyään harvinaista herkkua. Tänään on kuitenkin vietetty täydellinen peruslauantai.
Joulu on siivottu pahvilaatikkoon kellariin, kuuset viskaistu ulos, siivottu talosta sekä koristeet, että pöpöt. Tuuletettu petivaatteet, vaihdettu lakanat. Tilattu tapettia, haettu lattiamaalia, asennettu lattialautoja. Käyty vanhimman tytön kanssa kaksin ostoksilla (vaatteita, hei todellaki), ilahdutettu pikkusisaruksia värityskirjoilla ja käyty ostamassa jääkaappi väärälleen ruokaa. Lakattu kynsiä, jorailtu keittiössä Raappanaa ja odotettu (jopa rasittavuuteen asti) tänään alkavaa Putousta.
Kaiken sen löysäilyn ja rentoilun jälkeen ihanaa palata jotenkin ”ruotuun”. Tehdä juttuja, ahkeroida. Antaa arjen palata, mä olen ihan valmis. Yhden lisätavoitteen tosin itselleni asetan. Lisää lauantaivapaita. Kerran kuukaudessa olis jo luksusta.
Illaksi luvassa vielä dippilautasta, hedelmäsalaattia ja sketsihahmoja. Koko perhe koolla. Näistä hetkistä ammentaa voimaa pitkälle.
Rentouttavaa lauantai-iltaa joka koloon! 
-Päivi-
P.s. Nuolaisin taas, ennen kuin tipahti… kuvien latailun aikana keskimmäinen alkoi valittaa vatsaansa. Tuli vissiin tekemistä ens yöksi… 😦

Jotain, mitä odottaa.

Mä oon ollu aina hiukan huono hetkessä-eläjä. Helposti tulee ajateltua, että sitku sitä ja sitku tätä. Harjoituksen paikka. Se vois olla vaikka sellanen tämän vuoden missio. Muistaa elää myös arjessa, eikä vain rämpiä sen yli.
Vaikka arki olisikin hyvää, ne pienet kohokohdat tekevät elämästä kuitenkin säkenöivää. Ne pienet irtaantumiset ja suunnitelmat, jotka katkaisevat hieman perusarkea. Jutut joita odottaa ja jotka rytmittävät myös sitä arkea.
Vaikka mä nyt lupaankin panostaa sujuvaan arkeen, mulla pitää aina olla jotain, mitä odottaa. Oli se sitten loma, matka, kylpyläreissu, risteily tai vaikka illallinen tai leffa kaksin miehen kanssa. 
Alkanut keväkausi tuntuu juuri siksi ehkä niin kivalta, että on paljon kivoja juttuja, joita odottaa. Kuukauden päästä me juhlitaan jo 10-vuotishääpäivää (what am I, fourty?!), helmikuussa on luvassa risteily tyttöjen kesken, maalis-huhtikuussa iso kasa synttäreitä ja pääsiäinen (vapaita, you know) ja huhtikuulle on liput Voice of Finlandin semifinaaleihinkin. Joo, nyt jo. Aikainen lintu… miten se meni? 😉 Toukokuussa jatkuu synttärihulinat ja juhannusviikolle meillä on jo hiukan alustavia lomasuunnitelmia… Siis olettaen, että silloin voidaan lomaa pitää. Mutta palataan niihin suunnitelmiin myöhemmin tarkemmin.
Tuon arkeen paneutumisen lisäksi mun pitäisi nyt opetella myös reipastumaan ja tekemään enemmän juttuja. Myönnän helposti ajattelevani töiden jälkeen, että päivä on jo ohi. Ja täällä kotonahan me suurimmaksi osaksi aikaa vietetään. Eikä sillä, se on meidän koko perheelle tärkeetä, mutta toisinaan voisi olla virkistävää tehdä jotain pientä kivaa iltasellakin. Lupaan panostaa siis myös siihen. 

Ostin eilen pinkkejä tulppaaneja. Piristykseksi. Lupaukseksi keväästä. Siinäkin jo itsessään yksi juttu, jota odottaa. 
Minkälaisia arjen katkaisijoita teillä on luvassa kevään aikana? Onko jotain, mitä odottaa?
-Päivi-
Kiitos kaikille, jotka olette klikkailleet vastauksenne koskien blogin sisältöä! Kysely jatkuu vielä 4 päivää, klik klik. 🙂

Toiveita?

Olette varmaan huomanneet, että tämä blogin kirjoittelu on on aikalailla fiilispohjaista. Voi olla viikkoja, jolloin aiheita tuntuu tupsahtelevan joka nurkasta ja toisaalta saattaa mennä pitkiäkin aikoja niin, ettei tunnu olevan mitään asiaa.
Mä olen miettinyt, olenko vähän liian kriittinen aiheiden suhteen. Mielellään postaisin vain, kun tuntuu että jotain todellista asiaa on. Monesti mielessä pyörii joku aihio postaukseen, mutta hylkään sen ajatellen, että ei se kuitenkaan kiinnosta ketään. Tässä kohtaa te astutte mukaan kuvaan. Haluaisin, että kerrotte, mitä hyvältä blogilta odotatte, mistä luette mieluiten, mitkä aiheet kiinnostaa ja luetteko mieluummin vain asiaa ja harvemmin, vai useammin ja hieman löyhempiäkin juttuja?
Bloggaaminen on kaiken kaikkiaan muuttunut aika paljon tämän kolmen vuoden aikana, kun olen tätä harrastanut. Alkuaikoina ehdin paneutua tähän enemmän, kävin säännöllisemmin lukemassa muiden blogeja ja kommentointi oli blogeissa huomattavasti yleisempää. Kommentointi on vähentynyt, sen huomaan myös itsestäni lukijana. Blogeja on niin valtava määrä, että helposti tulee vaan kurkattua uusin postaus ja lähdettyä jo seuraavaan blogiin…
Erilaisia blogiportaaleja on syntynyt myös viime aikoja useampia. Moni blogi on siirtynyt jonkin portaalin alle, joissain sisältö on muuttunut ratkaisevasti tämän myötä ja toiset pysyvät vuodesta toiseen kiinnostavina. Mutta niinhän tämä menee. Uusia lukijoita tulee ja vanhoja poistuu. Ja blogien sisältö muuttuu väkisinkin ihmisten ja elämäntilanteiden mukaan.
Mä toivoisin, että nyt avaisitte sanaiset arkkunne ja kertoisitte, mitä toivoisitte hyvältä blogilta yleensä ja mitä juuri Uskolalta. Toiveita postauksista saa mielellään esittää ja kysymyksiä muutenkin, jos sellaisia ilmenee. Tuossa oikeassa yläkulmassa on vielä kysely blogin sisältöön liittyen, johon toivoisin, että klikkaisitte oman vastauksenne. 🙂
Eiköhän me jossain vaiheessa taas joku kiva arvontakin järjestetä.Viimeistään, kun saadaan 200 lukijaa täyteen. 🙂
-Päivi-
P.s. Meillä heräsi pienimmäinen aamulla vatsatautisena… Sinne meni ne minimaalisetkin lomasuunnitelmat. Plääh!

1.1.2013

Vuodenvaihde sujui Uskolassa perinteisissä merkeissä. Rakkaiden ystävien kanssa, tortillakulhojen äärellä, seurapelejä pelaillen ja skumppaa kilistellen. Lapset touhusivat omiaan ja väsyneimmätkin pienet jaksoivat lähteä puoliltaöin ulos ottamaan vastaan uuden vuoden. 
Vuoden vaihtuminen merkitsee meille myös joka kerta uutta täyttä vuotta pariskuntana. Kun 13 vuotta sitten iskin silmäni rauhalliseen nuorukaiseen, en ehkä olisi uskonut, miltä yhteinen elämämme näyttää tänään.
Ja miltä se näin vuodenvaihteessa sitten näyttää..? No remontilta tietenkin. 🙂
Rakastetteks tekin tota seinien väriä? Uuuh! Pohjamaalisävyissäkin löytyy, vissiin… 😉 Pikkuneidin huoneessa on siis edetty, tapetit on poistettu ja lattiaa avataan parhaillaan. Edessä siis lautalattian asennus ja maalaus, sekä seinien pohjamaalaus ja tapetointi. Ja tietysti kalustus. Noin pähkinänkuoressa. Joulupukin tuoma pupulamppu odottelee jo pääsyä uuteen huoneeseen… 🙂
Seiniin saadaan vihdoin Tapettitalon ihana Kirsikkapuu. Tämän huoneen valmistumista odotetaan erityisellä innolla, pienemmät kun asustavat parhaillaan samaa huonetta ja toisinaan barbit ja legoukot joutuvat tukkanuottasille…
Mulla on edessä ihana loppuviikko, olen nimittäin lomalla! Uskotteko, että ensimmäinen lähes viikon loma, ekan kerran melkein puoleentoista vuoteen, tuntuu aika maukkaalta. Sekä kauppa, että itse kauppias toipuvat tämän viikon viime vuodesta ja jouluhässäkästä. Eiköhän sitä sitten taas jaksa. 
Jaa mitä lomasuunnitelmia? Ei mitään!

Oikein hyvää vuotta 2013 kaikille! 
Ja tervetuloa uusille lukijoille!
-Päivi-

P.s. Kiitos mahtavista kommenteista edelliseen postaukseen!
P.p.s. Uskola-blogi siirtyi uuden vuoden kunniaksi vihdoin omaa nimeään kantaville facebook-sivuille. Käy tykkäilemässä TÄÄLLÄ.