Tyhmä! Idiootti! Tauski!

Lapset on niin reiluja. Meillä alkaa kaksi vanhinta, tai varsinkin vanhin, olla siinä iässä, että kaikki maailman vääryydet on vanhempien vikaa. Olen koittanut ihan nätisti (joskus vähemmän) selittää, miten me ei varsinaisesti olla vastuussa siitä, jos hän unohtaa matikankirjan kouluun, nokkahuiluläksy ei onnistu kerrasta tai ulkona sataa vettä. Typeriä idiootteja me ollaan kuulemma silti.

Päivän aikana saamme myös useita puheluita koskien viimeistä pullaa (saako ottaa?), jäätelöä (saako ottaa?), jotain jemmapiilokarkkipussia (saako ottaa?) tai tiskikoneen tyhjentämistä (onks pakko?). Kun kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on vastattu hanakasti ei ja viimeiseen kyllä, ollaankin jo ihan maailman typerimpiä idiootteja. 

Kaikki tämä ja paljon muuta ollaan kestetty reippaiden vanhempien tavoin. Kunnes eskarilainen tipautti meidät tänään maan pinnalle karjaisemalla isälleen: 

”SENKIN TAUSKI!”.

Nyt ollaan pohjalla.

-Päivi-

Totaalisen maanantai

Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään.

Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä onkin niin vaikea alottaa?!) ja lapsetkin pinkoivat yläkertaan leikkimään. 

Ehkä tästä(kin) taas jäädään henkiin.

Joten koitetaas keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Vaikka väkisin. Äkkiseltään tulee mieleen:

– hääpäivä perjantaina (10 vuotta hei, what?!)

– vapaa viikonloppu (parasta!)

– tammikuu päättyy tällä viikolla (vihdoin!)

– lähes aivoinfarktin aiheuttanut naurukohtaus ystävän kanssa 

(melkein tuli vähän pissiäkin housuun)

– Viking Grace reilun parin viikon päästä (irti arjesta, jes!)

– pikkuneidin huoneen valmiit seinät (hurraa!)

– maailman vinkeimmät mukulat (taidan mennä rutistamaan heti!)

 

Plussalla ollaan siis kuitenkin vahvasti. 🙂

Mitäs teidän maanantaihin kuuluu? Oottehan pysyneet terveinä?

-Päivi-

Valoa kohti ja arvonnan voittaja.

Tähän aikaan talvesta on aina ilahduttavinta huomata, kun neljältä ei olekaan yht’äkkiä vielä säkkipimeää. Eikä edes puoli viideltä! Upea, aurinkoinen pakkaskeli nostaa ainakin mun mielialaa vähän kuin huomaamatta. Miten tervetullutta tämä valo onkaan niiden lukuisten loka-marraskuun harmaiden jälkeen. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että ensi viikolla tämä kakova (!) tammikuu on vihdoin ohi. 

Aurinko on kaveri. Myös suklaakauppiaan kaveri vielä tässä vaiheessa, kun se ei liiemmin lämmitä. Kesällä porotus kiroiluttaakin jo monista syistä…

Mutta niin, se arvonta! En ole unohtanut (vaikka oikeesti vähän meinasin…). Kiitos kovasti kaikille osallistuneille! Toinen toistaan hauskempia, kannustavampia ja mukavampia viestejä oli ilo lukea. Onnettaren suosiossa oli tällä kertaa…. Kaisa K! Onnea! Ottelen yhteyttä tuolla facebookin puolella, missä olit arvontaan osallistunut.

Nyt lähden kaappaamaan unimasan kainaloon. Tämä mummo tarvitsee kahdeksan tunnin yöunet tai ei tuu mitään. 

-Päivi-

Tapettia ja laattaa.

Tämähän on ollut hupaisa alkuvuosi! Pitkän itämisajan vatsatauti saavutti lopulta eilen illalla minutkin, oletettavasti ensi viikonloppuna on sitten miehen vuoro. Enpä muistanutkaan, kuinka avuttomaksi aikuinen ihminen vetää vatsataudin edessä… Jollain kummalla olen saanut väisteltyä tautia viimeiset neljä vuotta. Ja toivottavasti myös seuraavat.

Siinä siis postauksen laattaosuus. Tapettiosuus on paljon kivempi! Pikkuneidin huoneen lattiat on siis saatu maalattua ja tapetointikin on edennyt mukavasti puoleen väliin. Mä olen ihan hämmentynyt tästä vauhdista. Tämän huoneen valmistumisen jälkeen on pidettävä pieni remppatauko. Ihan vaan finanssipoliittisistakin syistä. (voitte sit muistuttaa, jos alan olla tulisilla hiilillä, kun eskarilaisen huoneen remppaa ei ole aloitettu…)

Tän huoneen suunnitelmat on olleet suht selvillä jo yli 2 vuotta. Aika huisia, että nyt ollaan oikeesti jo tässä vaiheessa! Ja voi vitsi, mä rakastan tota Kirsikkapuuta. 

 Nyt tuntuu siltä, että on palattava makuuasentoon… Pidän vielä huomenna toipilaspäivän ja kaupan kiinni, etten tartuta tautia eteenpäin. Kyllä vähän vielä puhalluttaa…

Muistakaahan osallistua arvontaan, löytyy tuolta pari postausta alaspäin. Vielä tämä ilta aikaa osallistua!

-Päivi-

P.s. Kiitos hurjasta palautemäärästä eiliseen postaukseen. Aivan ihania, kannustavia sanoja. Olen lukenut niitä kyynelsilmin. Kiitos.

Skitso, skitsompi, yrittäjä.

”Joka toinen päivä sitä herää paita märkänä ja joka toinen paita kuivana.”

Naurahdin. Aika hyvä kiteytys tästä touhusta. Kuinka yhden viikon (joskus päivänkin…) aikana mennään äärimmäisestä euforiasta syvimpään masennuksen alhoon. Kuinka jonain aamuna työmatka sujuu lähes liidellen ja toisena rytmihäiriöt ja hikikarpalot otsalla pakottavat pysähtymään välillä. Ei yrittäjyys kaikille sovi. Mutta sopiiko se mulle? Mä en vielä tiedä.

 En varmasti ole ensimmäinen (enkä viimeinenkään) nuori yrittäjä, joka lähtee intoa puhkuen toteuttamaan ideaansa. Joka perustamisvaiheessa näkee koko palapelin paperilla, mutta painaa mielensä sopukoihin oman(kin) epäilyksensä siitä, voiko se palapeli koskaan olla kokonainen. Joka haaveili vain siitä sievästä pikkukaupasta ja löytääkin itsensä taistelemasta byrokratian rattaissa ja veroviidakossa. 

Tuskin olen myöskään ainoa, joka on suunnitellut viimeisen kolmen kuukauden aikana noin 15 kertaa lopettavansa koko touhun. Joka haaveilee säännöllisestä palkasta, kesälomista, lomarahoista ja vapaista viikonlopuista. Joka miettii, onko sen unelman toteuttaminen tärkeämpää, kuin perhe, terveys ja… kaikki.

Kunnes ovi taas käy. Jo yksi tyytyväinen asiakas vetää kauppiaan suun hymyyn ja herättää uinuvan toiveikkuuden. Täähän on just se mun juttu! Kyllähän mä niitä lapsia ehdin näkemään ja onhan mulla aina sillon tällön vapaa viikonloppu. Laskutkin on vielä saatu maksettua. Vitsi, tää on maailman paras kauppa! Ja olen tästä niin ylpeä!

Tulee maanantai. Ei ristinsielua missään. Laskupino odottaa maksamista ja sähköpostiin kilahtaa uudet, kohonneet tukkuhinnat. Maksan (nousseen) vuokran, (nousseet) alvit, yelit, sähköt, puhelinlaskun, maksupäätteen, vakuutukset ja  muutaman tavarantoimittajan (nousseen) laskun. Siivoilen, järjestelen ja turhaudun. Luen facebookista kavereiden päivityksiä varatuista kesälomamatkoista. Näpyttelen hakukenttään mol.fi. Ihan mitä vaan tavallisten ihmisten hommaa, pliis.

Mietin, haluaiskohan joku jatkaa tätä, jos lopetan. Joku, jolla on helpompi elämäntilanne, tuoreita ideoita ja draivia. Lasken, saisinko lainat maksettua loppuunmyynnillä. Mietin, mitä ihmettä sitten muka tekisin, ottaisko mua enää kukaan töihin. Kunnes ovi taas käy…

——————-

Kyllä, tajuan just kuinka typerä ja lapsellinen olen kertoessani kaikki ajatukseni julkisesti. Eihän suomalaiset sellasta. Mutta ei mulla ole varaa terapeuttiinkaan. Mähän olen yrittäjä.

Ja toisaalta on kai parempi olla rehellinen, kuin roikkua löysässä hirressä virne naamalla loputtomiin. 

Kyllähän mä tiesin, että raskasta tulee olemaan. Mutta vasta lähes 1,5 vuotta myöhemmin, kun edelleen koitan sovittaa pyöreää palaa neliskanttiseen aukkoon, todella ymmärrän mitä perheen ja yrityksen yhdistäminen vaatii. Paljon. Niinkuin toki vaatii työn ja perhe-elämän yhdistäminen muutoinkin.

Loppuun vielä korostan, että (skitsot) ajatukset ovat omiani ja perustuvat ainoastaan kokemukseeni toimimallani alalla. Ja ei, en ole tutustunut skitsofrenian määritelmään tarkemmin. Pallo tuntuu vaan nyt olevan karkaamassa hyppysistä. Koitan saada sen vielä kiinni. Voi olla, että lopulta vaihdan palloa kokonaan. Tai sitten en. Tuleva vuosi näyttänee. Onneks elämää ei tarvi ottaa niin vakavasti.

-Päivi-

Ilmiöitä ja arvonta

Aamulla töihin kävellessäni suunnittelin ihan toisenlaista postausta yrittäjyyden skitsofreniasta, mutta se saa nyt odottaa. Sen verran huikeat ilmiöt ovat tänään vallanneet median. Kuten latuja tukkivat turkulaislapset (kamalaa!), tatuoitu uuniperuna (wtf?!) ja Jouni Hynynen (mistä luolasta se on kaivettu ja miksi?!). 

Henkilökohtaisesti mieluisin ilmiö oli kuitenkin huomata, että Uskolan facebook-sivulla on jo 200 tykkääjää! Mitä ihmettä, ihan pimeetä?! Tai sit vaan mun KAIKKI tuttavat on myös facebookissa… 😉 Olen joka tapauksessa asiasta niin kovasti ilahtunut, että päätin järjestää pienen arvonnan.

Yllätytte varmaan pahanpäiväisesti, kun näette palkinnon. Se on nimittäin:

 Vielä enemmän yllätytte ehkä siitä, että palkinnon on lahjoittanut Hilma.

Säännöt ovat simppelit:

Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen tai vastaavasti facebookissa tämän kyseisen arvonnan linkin alle. Osallistumisaikaa olkoon sunnuntai-iltaan 20.1. saakka. 

Terkkuja saa lähettää, mieltä painavista asioista kertoa tai laukaista kommenttiin vaikka vitsin. Sillä lailla niitä on kivempi lukea. Kiva muuten, kun tänne blogiinkin on ilmestynyt hurjasti uusia lukijoita, olette sydämellisesti tervetulleita.

Nyt mä jatkan hetken vielä inviksen kirjaamista. Osallistukaa te arvontaan. Lycka till!

-Päivi-

*edit* Oon repeilly ääneen teidän kommenteille! Lisää, kiitos! 😀
Ja muutin ton päivämääränkin oikeaksi, kiitos huolelliselle lukijalle. 😉

Jaa mää vai?

Mulla on ihan surkea muisti. Nyt kun kerrankin muistin, että mua on viskattu (useammallakin) haasteella, parempi vastailla niihin saman tien, ennenkuin jäävät unholaan. Ei kannata siis ottaa itseensä, jos joskus olen jonkun haasteen/tunnustuksen unohtanut. Tää mun päänsisäinen kovalevy kun tallentaa vain noin 63% annetusta tiedosta…

Ensimmäiseksi tartun nyt Satulinnan Tuijan haasteeseen, jossa vastataan 11 annettuun kysymykseen ja edelleen keksitään 11 uutta kysymystä, yhdelletoista uudelle bloggaajalle. Kiitos haasteesta Tuija, täältä pesee!

1. Mistä asioista nautit elämässä?

– Kuulostan varmaan ihan mummolta, mutta nautin elämässä rauhallisista hetkistä. Lapsista, miehestä, kodista, yhteisestä oleilusta. Naurunremakoista ja suurista tunteista tärkeiden ystävien kanssa. Kodin laittamisesta, musiikista, valokuvaamisesta, bloggaamisesta. Pitkistä aamu-unista, kahvihetkistä, lukemisesta. Vapaapäivistä ja onnistumisen hetkistä työssä.

2. Onko elämäsi sellaista kuin kuvittelit sen olevan 10 vuotta sitten?

– Mä en ole varmaan parikymppisenä uskaltanu koskaan ajatella, että joskus olisin näin vanha! Hah! Mutta varmaan aikalailla näin sen kuvittelin, tai haaveilin menevän. Perhe ja talo. Tosin tämä yritys on kyllä sen luokan sivujuonne, että olisin varmaan nauranu lirit housussa, jos joku olisi tästä kymmenen vuotta sitten kertonut. 🙂

3. Viimeisin katsomasi elokuva?

– Mä olen ihan säälittävä elokuvien katsoja! Uniukko tulee iltaisin niin aikaisin, että leffat jää lähes poikkeuksetta kesken. Saatan katsella myös leffoja vähän sieltä täältä… Viimeisin on varmaan joku sunnuntai-illan hölynpölykomedia. Toisinaan ne on just parhaita.

4. Kissa vai koira?

– Olen kissoille tosi allerginen ja muutenkin diggailen koirien älyvapaasta sielunelämästä enemmän. Papan perheellä naapurissa on sellanen pieni, musta lapanen. Ihan huippu tapaus!

5. Toteutunut unelma?

– Uskola. En olis koskaan uskonut, että meillä on joskus tällänen talo. 

6. Ammattisi?

– Yrittäjä, ”puotipuksu”. Koulutukseltani olen kosmetologi.

7. Minkälaista musiikkia kuuntelet?

– Aika monipuolista. Päänkatkomis-hevi ja iskelmä on aika nounou… Viime aikoina erityisesti naislaulajien musiikki on purrut. Adele, Norah Jones, Chisu.. Kuuntelen myös sujuvasti radiosta monenlaista mainstream-poppia, usein toinen toistaan upeampien tanssiliikkeiden sävyttämänä. 😉 

8. Paras arkiruokaresepti? Linkita tai jaa muille, kiitos.

– Mieheni lanseeraama ”Makaroonimössö” 

(tai kuten hän tamperelaisena sanoo: ”Mahroonimössö”. Ja tohon sellaset Raimo Helmis-ässät)

Keitetään makaroonit. Paistetaan jauheliha. (juhlaversioon myös sipulia ja valkosipulia) Maustetaan mielen mukaan. Sekaan tomaattipyrettä ja ketsuppia, sekä purkki kermaa (tai jotain vastaavaa kasvirasvaseosta). Annetaan porista viitisen minuuttia ja sekoitetaan makaroonien joukkoon. Voi toki tarjoilla erikseenkin kastikkeena.

9. Missä haluaisin asua, jos saisit vapaasti valita?

– No kyllä se lägenhet Tukholmassa puhuttelis edelleen… 

10. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

– Tavallisia ja tylsiä. Tavallista, hyvää ja tervettä arkea. Toivottavasti joku reissu ja kivaa yhdessäoloa sekä perheen, että ystävien kanssa. 

11. Koska olet viimeksi sanonut läheisillesi, että RAKASTAT?

– Lapsille äsken, miehelle muistaakseni eilen. Ystäville liian harvoin. Veljelle haistattelen tasaisin väliajoin. Se on meidän tapa välittää.

Omat 11 kysymystäni ovat seuraavat:

1. Ketä ihailet ja miksi?

2. Viimeksi lukemasi kirja?

3. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

4. Mitä harrastat?

5. Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?

6. Mistä olet kotoisin?

7. Parhain luonteenpiirteesi?

8. Missä olet hyvä?

9. Teetkö unelmiesi työtä?

10. Paheesi?

11. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

En mä ihan yhtätoista taida tähän keksiä, mutta Teijan, Katjan, Marin ja Heidin vastaukset olisi hauska lukea. Muutkin saavat mieluusti napata haasteen mukaansa, jos vastauksia alkaa noin äkkiseltään pursuamaan. 😉

Mukavaa loppuviikkoa, murmelit! Yläkerrassa maalataan jo seiniä pohjiin, IIIIK! 🙂

-Päivi-

Piirakkaa pukkaa.

Arjessa rämmitään… Tosin tämä viikko ei ihan niin hanurista ole (vielä) ollut, kuin edellinen arjenkorkkausviikko. Koska alkuviikko on kuitenkin mennyt ihan perus työ-pyykkikone-hella-välillä, kaivellaan naftaliinista viikonlopulta jälleen yksi suolaisen piirakan ohje. 

Mä tykkään erilaisista suolapaloista, näihin piirakoihin saa variaatioita niin paljon, kun jaksaa vaan kehittää. Pohja on usein aika samankaltainen, joten lemppariaineet päälle kermoineen ja juustoineen, niin avot! Salaatin kanssa menee päivällisestä kuin väärä raha, sopiva töihin evääksi ja kiva tarjota juhlissa. Mitään dieettiruokaa tämäkään ei ole, mutta mikäs näistä mun ohjeista olis. 😉

Alunperin ohje bongattu Kinuskikissalta, muokattu omaan makuun sopivaksi.

Jauhelihapiirakka

Pohja:
125 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä

(juustoraastetta)

Täyte:
1 paprika
1 sipuli

kourallinen kirsikkatomaatteja

400 g jauhelihaa

2 valkosipulinkynttä
2 tl sinappia esim. Dijon
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl pizzamaustetta

(jauhelihamaustetta)

Päälle:
200 g ruohosipulituorejuustoa
½ dl maitoa
1 muna
200g emmental-juustoraastetta

Nypi margariini ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Esipaista 200 asteessa viitisen minuuttia.

Leikkaa paprika suikaleiksi. Hienonna sipuli. Paista jauheliha lähes kypsäksi ja lisää joukkoon paprika ja sipuli. Kypsennä sen aikaa, kun lisäät mausteet: murskatut valkosipulinkynnet, sinapin, ja mausteet. Levitä pohjan päälle. Viipaloi täytteen päälle kirsikkatomaatit.

Sekoita kulhossa ruohosipulituorejuusto, maito, muna ja puolet juustoraasteesta. Kaada täytteen päälle. Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Kypsennä 200 asteessa n. 30 minuuttia. 

Täällä jatketaan loppuilta tv:n ääressä, jäin muuten kerrasta Iholla-koukkuun. Mielenkiintoisia naisia…

Rauhallista tiistain jatkoa!

-Päivi- 

P.s. Kiitos kivoista haasteista, joita olen saanut. Koitan skarpata ja tarttua niihin mahdollisimman pian. 🙂

Sunnuntain suunnitelmia.

No niin, positiivisempaa taisin luvata. Ja mikäs tässä on ollessa; tällä haavaa kaikki terveinä (kop kop), koko porukka kotosalla, siistiäkin juuri nyt. Hyvät puitteet suunnitteluun ja ehkä hiukan haaveiluunkin… 🙂

Isännän lähetin viimeistelemään pikkuneidin huoneen lattian ja oman ahterini parkkeerasin parin lehden, teekupin ja läppärin kanssa sohvalle. Sisustuksessa on edelleen menossa talvinen väritys, tulppaanit piristää hiukan muutoin värintöntä tunnelmaa. Mutta vielä en kaipaa enempää väriläiskiä. Itseni tuntien kuitenkin viimeistään helmi- maaliskuun vaihteessa valoisuus ja värit lisääntyvät myös täällä kotona. Tänään kuitenkin mietinnässä remontin alla olevan lastenhuoneen kalustus ja sisustaminen. 

Tällä hetkellä huoneeseen ei ole sängyn lisäksi yhtään kalustetta valmiiksi. Eipä tuonne tosin paljon mahdukaan. Vaatekaapin lisäksi pieni työpöytä piirustelua varten ja lipasto vaikkapa lelujen säilytykseen. Luulen, että irtohyllyt, valaisimet ja muu pikkusälä löytää paikkansa sitten pikkuhiljaa.

Sänky on ihastuttava, vanha päästävedettävä. Tummaa puuta, suloinen kuin mikä. Voi olla tosin itse asukille aikamoinen shokki siirtyä 90 cm leveästä sängystä huomattavasti kapeampaan. Mutta eiköhän tuo pian totu.

Sänkyä lukuunottamatta huoneen peruskalusto tullaan hankkimaan Ikeasta. Kuinkas muuten. Peruskaluista saa varsin mukavia ja omannäköisiä pienellä tuunauksella. Työpöytä maalataan valkoiseksi, lipastoon ja kaappiin vaihdetaan tyttömäisemmät vetimet. Räsymatto löytynee omasta varastosta ja yksi kirppikseltä löytynyt hauska tuolikin on jo pöydän ääreen. Uutta ja vanhaa siis sekaisin sopivassa suhteessa. 

Myönnän, että olen taas aika malttamaton… eikö se vois olla jo valmis, että pääsis sisustamaan?! Tämän valmistumisen jälkeen kyllä lupaan, että seuraavaa ei aloiteta ennenkuin jokaikinen lista on paikoillaan ja kaikki viimeisteltynä. Meidän makkarissakin saattaa olla vielä joitain puutteita… kröhöm.

Nyt eräs kiharapäinen pikkuihminen vaatii multa manikyyriä. Better go then! 

Suloista sunnuntaita!

–Päivi-

Nyt kyllä oikeesti.

Eilen ehdittiin jo vähän riemuita, että saatiin ykä karkoitettua. Vaan ei, eipä tietenkään. Vanhimmainen sairastui vielä eilen illalla. Melkein viikon edellisen jälkeen. Just tietenkin viikonlopuksi, jolloin molemmilla vanhemmilla oli poikkeuksellisesti töitä ja lapsille saatu hoitopaikka naapurista. 

Ja eikun käyttöön plan B, jota ei tietenkään ollut. Onneksi mulla on kaupalla ihana, joustava tuuraaja, joka pääsi hätiin. Mä jäin siis veivaamaan ykäpyykkiä. Enpä muista, koska viimeksi olisi ollut vastaava tilanne. Mies lauantaina töissä ja minä lasten kanssa kotona. Tuntuu oudolta.

Nyt mä nappaan tuon haavadesin kainaloon ja lähden kiertämään huushollia. Kahvat ja pöntönkannet mulla on tapana käydä läpi, vaikka tuskin tuosta sanottavaa hyötyä oikeasti on. Mutta plasebo riittää.

Lupaan seuraavaan postaukseen jotain positiivisempaa. Nyt vaan niin ottaa aivoon tämä. Ihminen on käyny kuussa, mutta silti tällänen paskatauti pääsee jylläämään joka ikinen talvi, eikä sille voi mitään. Äh. No, jos jotain positiivista täytyy hakea, niin tuleepahan lapsista joskus tuhottoman tehokkaita työntekijöitä. Näyttävät nimittäin sairastavan ainoastaan lomilla ja viikonloppuisin.

Pysykää terveinä!

-Päivi-