Kiire jo on, kiire jo on…

Alkaa tuntua joululta. Jos ei muuten, niin töiden puolesta. On saanut painaa aika pitkää päivää ja työputkea, mutta nimenomaan saanut. Olen tosi onnellinen tästä tilanteesta. Vaikka pakko myöntää, että odotan jo ensi viikolla koittavaa vapaapäivää. Itsenäisyyspäivä katkasee jouluputken mukavasti ja antaa hiukan lisäenergiaa viimeistä työrutistusta varten.

Blogihiljaisuus selittyy siis ihan tylsästi kiireellä. Ensi viikolla aukioloajat vielä pitenevät, mutta koitan ehtiä tällekin puolelle heittää jotain terkkuja välillä. 

Toivottavasti teillä jouluvalmistelut sujuvat mukavasti. Ihanaa, kun pikkuhiljaa ripsii luntakin. Ei enää montaa viikkoa jouluun… 

-Päivi-

Joulun aikaa, joulun taikaa…

No ihan ensinnäkin KIITOS kaikista viesteistä, kommenteista ja tykkäilyistä koskien naked truth-postausta. Mä olen ilahtunut tän asian aiheuttamasta keskustelusta. Mutta jatketaan nyt kuitenkin seuraavaan asiaan, jossa on vähemmän naamaa. 😉

Maria heitti mua jouluisella haasteella. Olen joutunut tätä hieman pohdiskelemaan, melkein vaikeilta tuntui osa näistä kysymyksistä. ”Joulun aikaa, joulun taikaa…” haaste toimii näin:

1. Kerro muutaman kuvan ja sanan kera miltä joulu tulee tänä vuonna näyttämään teillä.

2. Jaa helppo ja hauska DIY joululahjaidea.

3. Mikä on paras sisustuskauppa joulun alla? Miksi?

4. Miten paketoit joulun kauneimmat lahjat?

5. Mikä tulee olemaan tämän joulun trendijuttu sisustuksessa/koristelussa?

 

 

 

1. Muutamia joulukuvia postailinkin jo viime sunnuntaina. Meidän joulu tulee varmaan noudattelemaan aikalailla tätä samaa vähäeleistä kaavaa. Joulu saapuu aika vähin koristein, havuja, kynttilöitä, kanelitankoja, hyasintteja ja joulukuusi. Paljon tuoksuja, rauhallista joulumusiikkia, yhdessäoloa. Ja hyvää ruokaa. Paljon!

 

2. Tämä DIY-kysymys oli paha. Mä en kovin mielelläni anna lahjaksi itse tehtyjä juttuja, koska en niin erikoisen hyvä ole sellaisia valmistamaan. Jos jotain tekisin, leipoisin varmaankin. Mutta JOS tekisin jotain, se olisi jotain käyttökelpoista tai syötävää, ei mitään ”turhaa hilavitkutinta”. Itse tykkään saada juurikin vaikka villasukat tai huivin (koska en itse edelleenkään juurikaan neulo) tai vaikka marinoituja valkosipuleita, mieluummin kuin jotain koriste-esinettä. Muutenkin esim. sisustusesineitä, samoin kuin vaikka vaatetta lahjaksi ostaessa pitäisi mun mielestä olla aika varma lahjansaajan mausta. 

 

3. Mä oon nyt tosi tylsä, mutta tähänkin vastaan ympäripyöreästi; pienet, tunnelmalliset putiikit. Näitä löytyy kauppakeskusten ja suurten kaupunkien lisäksi useasta pikkukaupungista ja kylästäkin. Tietysti tämä pienyrittäjä-näkökulma on mulle aika läheinen. Mä toivon, että mahdollisimman moni hankkisi joululahjat pienistä, yrittäjävetoisista puodeista tai suoraan tuottajilta. Ostakaa mieluummin niistä oman pikkukaupunkinne pienistä kaupoista, kuin suurista kauppakeskuksista. Näin pienetkin kaupungit pysyvät elinvoimaisina ja moni yksinyrittäjäkin saa hymyn kasvoilleen jouluksi.

 

 

 

4. Paketoinnissa luotan yksinkertaisuuteen. Kaunis, wanhanajan lahjapaperi ja juuttinaru toimivat mun makuun paremmin, kuin kikertävän kukertava paperi ja pitkät, kiharaiset nauhat. 

 

5. Mä seuraan ihan säälittävän huonosti sisustustrendejä, koska teen kuitenkin niinkuin itse haluan. Olen siis mahdottoman epätrendikäs. Mutta sen pohjalta, mitä olen lehtiä lueskellut, sanoisin että joulun trendejä on vaaleus, luonnonmateriaalit ja erilaiset eläinkuosit. Mä en ihan vielä näihin peuranpää-juttuihin ole lämmennyt, vaikka ne kivalta monessa yhteydessä näyttävätkin.

 

———————————-

 

Tänään sain auki Hilman joulupuodin ja huomenna jatketaan, kun kaupungissa vietetään perinteisiä Wanhanajan markkinoita ja joulunavausta. Pikkuhiljaa saa itsekin joulutunnelmasta kiinni. Kun nyt vielä saatais hiukan lunta ja pakkasta.

 

Kiitos vielä Marialle tästä kivasta haasteesta. Haaste on nyt pöydällä, ole hyvä ja nappaa mukaasi joulutunnelmaa. Enää viikko joulukuuhun. Jippii!

 

Mukavaa lauantai-iltaa joka torppaan!

 

-Päivi-

 

Naked truth

Että pitikin mennä… 😉 Lueskelin aamulla blogeja ja silmiini osui Veeran haaste. Mietin itsekseni, tohtisko sitä. Ja kun huomasin facebookissa Marian pohtivan samaa, menin ja haastoin hänet. Lupautumalla tekemään saman itsekin. Auts!

Mutta koska olen sanojeni mittainen nainen (jopa hieman isompi…), ja Maria omat kuvansa jo postasi, ei auttanut kuin pestä töistä tultuani naama puhtaaksi ja ottaa kamera käteen.

Tämä olkoon mun vastaiskuni tälle ajalle, oodini epätäydellisyydelle. Naurettaville kauneuskäsityksille. Sille, että 9-vuotias tyttäreni käy ennen kouluterveydenhoitajan tarkastusta kotivaa’alla ja miettii, painaako liikaa.

Joten, tässä minä olen. Kaksoisleukoineni, mustine silmänalusineni, vinoine hampaineni ja meikittä. Tuo laiska silmäkin putoaa vanhemmiten varmaan navan tasolle. Mut mä oon ihan fine itseni kanssa. Ihan just näin.

Haastan teidät kaikki mukaan. Mä en ole juurikaan omia kuviani postaillut ja tuskin niitä julkaisen sen enempää tämän jälkeenkään. Ja enihuu, nyt te ootte jo nähny worst case scenarion. 😉

”Tehän ootte jo oikein

kun te ootte vaan just noin

Kaikki mitä te teette

ja se miten te ootte…”

Pmmp, Tytöt

Niin me ollaan. Kaikki ihan yhtä arvokkaita just näin.

-Päivi-

Vähitellen… Joulua.

Tänään oli taas sellanen päivä, että luulin vielä kahdelta kellon olevan puoli kymmenen aamulla. Eihän se noussut lainkaan. Tasaisen harmaata koko päivän, aamusta iltaan. Toisaalta just täydellinen päivä olla katselematta tarkemmin ulos ja aloittaa joulufiilistelyt. Ensimmäinen valosarja, havuja, joulunpunaisia omppuja ja kynttilöitä. Kanelitangot tuovat jouluisen tuoksun ja ensimmäiset tortut ja piparkakutkin leivottiin. 

Kyllä se joulufiilis sieltä löytyy. Pikkuhiljaa.

Tänäkin vuonna joulu tulee varmaan aika vähin koristein. Tunnelma ja tuoksut on ne tärkeimmät. Mites sun kotona, joko tuntuu joululta?

-Päivi-

Haaveissa.

Pelkästään ikäviä asioita ei voi määräänsä enempää märehtiä. Olen luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta toisaalta myös ihan höpö taivaanrannanmaalari. Haaveksija. Jos saisin valita, mulla olisi joka viikko yksi päivä, jolloin saisin rauhassa hohhailla ja rakennella pilvilinnojani.

Tottakai mä toivon, että läheiset pysyy terveenä ja lapsista kasvaa kunnon aikuisia. Toivon tasapainoista elämää. (eikä näitä pommeja koko ajan…)

Mutta mistä mä sitten haaveilen? Aloin oikein eilen miettiä, mitkä olisi mun haaveista ne kaikkein tärkeimmät. Sain kasaan viisi enemmän tai vähemmän hönttiä haavetta, joista toivoisin jonain päivänä voivani toteuttaa edes jonkun.

Kunpa joskus…

1… oppisin puhumaan sujuvaa ruotsia

 Mulla on jotenkin pöllö suhde Ruotsiin ja ruotsin kieleen. Miten ne jotenkin siellä on niin kauniita, rentoja ja hyvähampaisia? Ne on rohkeasti pinnallisen kepeitä ja Melodifestivalen on mun kevään ykkösjuttu. Jos olisin nuorempana ollut rohkeampi, olisin varmasti muuttanut Ruotsiin. Rakastan soljuvaa ruotsin kieltä ja haluaisin oppia puhumaan sitä kunnolla. Ruotsissa, ruotsalaisten kanssa. Siinä ei paljon nimittäin yo-kokeen eximiat taskussa lämmitä, kun Åhlensin kassalla jäädyt kysyttäessä, löytyykö kanta-asiakaskorttia. Ööööö… Tack?

2… pääsisin vielä teatterin lavalle

Palo esiintymiseen on mulle kai jotenkin sisäsyntyistä. Kaipaan ihan valtavasti näyttelemistä, laulamista ja hetkiä lavalla. Viimeisiä paniikin tunteita, ennen kuin esirippu nousee. Ja uskomatonta adrenaliiniryöppyä onnistumisen jälkeen. Kontaktia yleisöön, väliaplodeja, viritettävien soittimien vinkaisuja. Vaikka tämä on listassa toisena, on se kuitenkin haaveista tärkein. Ja rakkain.

3… olisi mahdollisuus matkustella vuosittain

Niin monta paikkaa näkemättä, niin monta asiaa kokematta. Kunpa joskus olisi mahdollista matkustaa johonkin vaikka joka vuosi. Miehen kanssa, perheen kanssa, ystävien kanssa. Ehkä joskus yksinkin. Irtaantua arjesta ja rentoutua. Nähdä edes pieni pala maailmaa. 

4… saisin nauttia oman pihasaunan löylyistä

Tää on tietysti aika selkee. Meillähän ei ole saunaa ollenkaan. Viimeinen ripe meni, kun vanha sauna purettiin makuuhuoneen tieltä. Ja joskus vaan on niitä hetkiä, jolloin terävät löylyt tekis terää. Yksi suuri haave on siis remontoida autotalliin saunatilat ja vierasmaja. Jonakin päivänä.

5… voisin hankkia loma-asunnon

Koska me asutaan aikalailla maalla… tai no, hiljasella seudulla kuitenkin, mä en haaveile mökistä. Vaan nimenomaan kaupunkiasunnosta. Mieluiten kattohuoneisto jostain Tukholman keskustan vanhasta kivitalosta. Samassa talossa asuisi tietysti joku mukava ruotsalaisperhe, jonka kanssa voisin sitten haastaa sitä sujuvaa ruotsia. 

Tälläisiä asioita mun pyöreässä päässäni siis liikkuu. Ihannetilanteessa asustelisin siis kattohuoneistossani Tukholmassa, saunoisin päivät pitkät ja kävisin iltaisin esiintymässä sujuvalla ruotsilla jossain teatterissa. Ja vuosittain matkustaisin johonkin. Todennäköisesti Suomeen. Hah! 😀

Koska uskaltauduin jakamaan näinkin intiimejä asioita teille, olisi ihanaa jos te tekisitte samoin. Ainakin seuraavien haaveista toivoisin voivani lukea:

Katri

Teija

Maria

Nonna

Sannu

Napatkaa muutkin mukaanne. Olisi ihana lukea teidän haaveista ja unelmista. Omani ovat jo osittain hassujakin, niin moni niistä todellisista unelmista on jo toteutunut. ❤

-Päivi-

Mudcake isälle

Tänään on tuhansissa suomalaiskodeissa juhlittu isänpäivää. Niin myös meillä. Aamulla perinteisesti sipistiin ja supistiin keittiössä ja vietiin iskälle aamiainen sänkyyn. Lapset antoivat hartaudella valmistamansa lahjat ja kortit ja kakkuhan me leivottiin. Tottakai.

Meiän iskä tykkää makeasta. Niinpä mutakakku oli selkeä valinta. Ja lasten kanssa aika vaivaton tehdä. Ei mitään ylimääräsiä pursotus-sotkuja, tomusokeritömpsäys vaan päälle. Käy mulle.

Kakkuohje on bongattu Meidän perhe-lehdestä vuosia sitten. Mutta koska hyväksi havaittua ei kannata lähteä vaihtamaan, valmistuu meillä mutakakkukin aina samalla ohjeella. 

Mudcake

200 g voita

200 g tummaa suklaata

4 kananmunaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2/3 dl vehnäjauhoja

1/2 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

Tarjoiluun: vaniljajäätelöä

Sulata voi kattilassa, nosta se pois liedeltä ja paloittele joukkoon suklaa. Anna sen sulaa lämpimän voin joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, vaniljasokeri, mantelijauhe ja leivinjauhe keskenään ja yhdistä ne muna-sokerivaahtoon. Kaada joukkoon suklaa-voiseos ja sekoita tasaiseksi.

Voitele irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 200 C, 15-20 min. (alimmalla tasolla, ettei pinta pala)

Jäähdytä kakku ja tömpsäytä päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön kera. 

Kakku jää ihanasti löysäksi sisältä. Mä tykkään tehdä tämän jo edellisenä päivänä valmiiksi, jotta se ehtii jähmettyä kylmässä juuri sopivaksi. 

Sen lisäksi, että tämä on aivan ihana kakku, on se myös hyvin riittoisaa. Sen verran on täyteläistä tavaraa, että mitään ihan hurjia paloja ei kokenutkaan herkkumaakari kerralla syöpöttele. 🙂

Nyt, kun isänpäivä alkaa olla ehtoopuolella, aletaan jo tosissaan valmistautua jouluun. Niin kaupalla, kuin kotonakin. Tänään innostuin jo askartelemaan adventtikynttelikön, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt ehkä pala syntisen makeaa kakkua…

-Päivi-

Tunnelmia uudesta makkarista

Antanette anteeksi, nyt aiheet pyörii varmaan hetken makuuhuoneen ympärillä. Öisin nukuttaa hyvin, mutta aamuyöstä havahtuessa ei malttais jatkaa unia. Tekis mieli vaan fiilistellä. Hih!

Vaikka moni pikkujuttu onkin vielä kesken, viihdytään täällä nyt jo tosi hyvin. Mutta ollaankin yksinkertaisuuden ystäviä. Keep calm-taulu ei toki ole jäämässä huoneen nurkkaan, vaikka ei se kyllä hassumpi ole tuollakaan!

Sängyllä on ”varatyynyt”, uusia kun ei ole vielä hommattu. Mutta kuten isäni asian ilmaisee, ”kaik aikanas”. Ei tässä enää kiire ole.

Toi ikkunan alta törröttävä juttu ei ole mun mikrofoni, vaan joku patterin putki. Pikkasen ehkä on vilpoista vielä, kun patteri odottaa paketissa, mutta viileessä on hyvä nukkua. 😉

Ehkä kohta vois jo viritellä joulutähden ikkunaan…? 

-Päivi-

Muuttopuuhia

Nyt, lähes kolme vuotta Uskolaan muuton jälkeen, nukuimme ensimmäisen yön ihan oikeassa makuuhuoneessa. Kattolistat on vaiheessa, patteri puuttuu ja sänkykin on väärä, mutta ilo on silti korkealla. Meillä on neljä makuuhuonetta!

Kyllä tämäkin remontti aikansa kesti… Oli inspiraatio-ongelmia, tapettiongelmia, rahoitusongelmia ja välillä vähän v*tutusongelmiakin. Kesällä kukaan ei edes avannut koko huoneen ovea kolmeen viikkoon, kun tympi niin huolella. Ehdin heittää hanskat tiskiin kymmeniä kertoja ja ajaa mieheni raivon partaalle hoputuksellani. Mutta viimein eilen päästiin muuttamaan. Yläkerta on nyt kokonaan lasten valtakuntaa ja alakerran remontti alkaa olla loppusilauksia vaille valmis. Mieletöntä!

Kuvat eiliseltä, muuttopuuhista. Paras vaihe, ”pikkusisustelu”, on vielä edessäpäin. 

Vähän utuista, sinisen unen tunnelmaa mä hain. Vaikken siis sinisestä pidäkään. Mutta tän verran sitä saa olla. Samalla kertaa meni muuten kaikki lakanat vaihtoon. Rempseät ja värikkäät lakanat menee kiertoon ja uusissa väreinä hyväksytään vain valkoinen, harmaa ja siniharmaa.

Illalla sängyssä makoillessani mietin, miten ihmeessä vielä viime talvena tuossa pikkiriikkisessä huoneessa oli sauna ja kylpyhuone?! Muutos on ollut aikamoinen. Ja yht’äkkiä näin jälkeenpäin se 8 kuukautta ei muka tunnukaan niin pitkältä ajalta… 😉

Jaa mistäkö lähdettiin liikkeelle? No tästä:

Nämä ihan vaikka muistutukseksi miehelleni. Nyt ei tullu sutta taikka sekundaa. 🙂

Tämän jälkeen lastenhuoneiden tulevat remontit tuntuvat lähinnä pieneltä pintaraapasulta. Vähän maalausta, tapettia ja lattian vaihto. (ei kai ikinä pitäis sanoa näin, kun ei tiedä, mitä ylläreitä tulee vastaan…) 

Suunnitelmat muhii päässä jo täyttä vauhtia. Kohta päästään raaputtamaan tapettia! 😀

-Päivi-