Lepopäivä.

Ei se mitään pelkkää liirumlaarumia ole, se lepopäivän pyhittäminen. Nyt kun taas tuli vietettyä pari viikkoa putkeen aika tiiviisti työmaalla, tuntui enemmän kuin hyvältä, kun mieheni lupasi mennä pitämään kauppaa pystyssä täksi päiväksi. Kyse ei näin sunnuntaisin ole kuin muutamasta tunnista, mutta on silti niin eri asia olla menemättä kokonaan. Olen nukkunut väsymystäni tuntikaupalla eilisen illan ja yön aikana, katsonut esikoisen kanssa hömppäleffaa, lukenut sisustuslehtiä, siistinyt paikkoja ja kahvittanut ystäviä. Ajatus kulkee selkeämmin, tuntuu että elämässä ehkä sittenkin on muutakin kuin kauppa ja nukkuminen. Virkistävää!
Rouvan viherpeukalo on tänäkin kesänä taas aivan erityisessä iskussa. Juhannusruusu ei kukkinut lainkaan (johtuu vissiin leikkaamisesta..) ja Pioni teki ihan tasan kaksi kukkaa. Ehdin vielä kukinnan loppuvaiheilla pelastaa nuo ihanat kukat tuoksumaan ruokasalin akkunalle.
Kostean lämmin (yök!) sunnuntai-ilta jatkuu lepäillen. Koitan jaksaa valvoa sen verran myöhään, että näkisin norjalaisdekkari Varg Veumin ykköseltä. Realistinen ja osittain aika julmakin sarja, mutta tosi hyvä. Suosittelen lämpimästi pohjoismaisten dekkarien ystäville!
Jännittävää kesäiltaa!
-Päivi-

Talo. Koti. Kotitalo.

Tuli taas puheeksi se väistämätön. Talon ulkomaalaus. Hillitön homma, ei kauheesti napostelis. Mutta tehtävä se on. Pakko.
Ensi kesälle se siirtyy väistämättä. Nyt juuri ei ole irrottaa rahaa maaleihin, vaikka talkooporukka varmaan kasaan saataiskin. Ja olishan se nyt pitäny aloittaa heti alkukesästä. Maalaaminen vielä jotenkuten menis, mutta se raaputtaminen! Hyi.
Uskola on keltainen. Ja keltaisena se pysyy. Sävy on minusta kaunis, vaalea keltainen, hieman jopa pastellimainen. Vanhoissa puutaloissa on ihan mielettömiä sävyjä. Vierekkäin voi olla sininen, keltainen, vaaleanpunainen ja oranssi talo, eikä mikään ole silti ristiriidassa toisensa kanssa. Hassua, että nykyään uusilla asuinalueilla rakennukset ovat niin sävy sävyyn.
Kiertelin alkuillasta vähän pihalla katsastamassa kuinka pahasti maali on mistäkin hilseillyt. Nappailin samalla muutamia kuvia talosta ja rehottavasta pihasta.

Ensi vuonna Uskola täyttää 110 vuotta. Ehdottomasti juhlan paikka! Kuinka onnekkaita me ollaankaan, kun saatiin kodiksemme tämä ryhdikäs vanhus. Tätä taloa minä rakastan.
-Päivi-

Sää et mua määrää.

Lapset kuuntelee pitkästä aikaa Ipanapa 2-levyä. Olinkin unohtanut, kuinka LOISTAVA lapsuudenkiteytys-biisi siltä löytyy. Jannan ”Et sä mua määrää” kuulostaa tällä hetkellä ainakin hyvin tarkkaan meidän 4-vuotiaalta kuopukselta… Suosittelen saman ikäisten äitejä kuuntelemaan erityisellä tarkkuudella sanoja. 🙂
”Et sä mua määrää, mä teen näin.
Et sä mua määrää väärinpäin
mä laitan kengät mun jalkaan,
vasemman laitan oikeaan.
Sun on turha koittaa määräillä mua,
en tästä päivästä lähtien tottele sua,
tästä päivästä lähtien teen mitä huvittaa!”

-Päivi-

Kesän helpoin

Keskikesän helpoin ja ehdottoman legendaarinen mansikkatorttu valmistuu puolessa tunnissa. Torttuun tarvitset:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

purkki kermaa (sokeria)
tuokkonen mansikoita
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi, sekoittele varovasti. Kaada uunipellille, paista 200 astetta 6-8 minuuttia, uunin keskitaso.
Kumoa valmis torttulevy sokeroidulle voipaperille ja jäähdyttele. Lätki vaahdotettu kerma pohjalle ja pilko päälle mansikoita. Kääri rullalle ja nauti. 🙂
Vielä helpommalla pääsee ostamalla valmiin torttupohjan, mutta melkein samalla vaivalla vatkailee kasaan kääretorttupohjankin. 
Lapset palasivat mummulareissulta, rojut on taas kotoisasti ympäri kämppää ja melutaso nousi tavalliselle tasolle. Ihanaa, kun ovat kotona. Pikku apinat.
-Päivi-