Ihan alkuun todettakoon, että jos ihminen on ollut matkustamatta juuri mihinkään viimeiset kymmenen vuotta, otsikko voisi yhtä hyvin olla vaikka ”mää sydän Rauma”. Jos sinne pääsisi lentokoneella.
En ole siis mikään maailmanmatkaaja, olosuhteet matkailulle eivät vaan ole olleet kovin otolliset. Uskoisin monen lapsiperheen tietävän, mitä tarkoitan. Joten tämä postaus Kööpenhaminasta perustuu ihan vaan fiiliksiin, ei niinkään tietoihin.
Lähdettiin vähän kuin soitellen sotaan. Työt oli jälleen kerran imeny mehut meistä molemmista siihen pisteeseen, ettei jaksettu juurikaan edes suunnitella koko matkaa. Taskussa oli matkaliput ja hotellivaraus kahdeksi yöksi. Tiedettiin, että Kastrupin lentokentältä pääsee junalla keskustaan, ei juuri muuta. Eikä muuta juurikaan tarvittu.
Kaikki oli ihan äärimmäisen helppoa, jopa tälläisille epämatkaajille. Siis mitä parahin kohde vähän tai ei ollenkaan matkustaneille. Koneen laskeuduttua ostettiin junaliput automaatista ja talsittiin laiturille odottelemaan. Vajaassa vartissa oltiinkin yllättäen Central Stationilla, keskellä kaupunkia.
Etsittiin asemalta käsiimme keskustan karttaa, vaan ei löydetty millään. Siispä vaan suunnistamaan jommankumman käden osoittamaan suuntaan ja sattumalta suoraan turisti-infoon, josta se kartta käsiimme saatiin. Koska tietysti näytettiin matkalaukkuinemme, kartta väärinpäin ihan superturisteilta, ystävällinen nuori mies pysähtyi kysymään, josko voisi olla avuksi. Joo-o, ollaan selvästi ulkomailla.
Ascot Hotel Copenhagen oli reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä asemalta, eli aikalailla ihan keskustassa. Tunnelmallinen ja kodikas hotelli, oltiin kovin tyytyväisiä. Huone ei ollut järin suuri, mutta sitäkin kodikkaampi, eikä me kahdestaan enempää tilaa olisi tarvittukaan. Aamiainen ei meillä kuulunut hotellin hintaan, otettiin se erikseen lähtöpäivän aamuna. Aika hintava (n.20 €/hlö), mutta ilahduttavan erilainen kotimaisiin verrattuna.
Ensimmäisenä päivänä satoi. Lujaa ja koko päivän. Oli myös sunnuntai, joten läheskään kaikki paikat ei olleet auki. Käveltiin kuitenkin keskustaa Strögetiltä Nyhavniin ja takaisin. Keskusta on täynnä pieniä ihania putiikkeja, kahviloita ja isompia tavarataloja, joten pohjaton matkakassa olis ollu aika kiva. Suuremmat ostokset jäi kuitenkin toiselle päivälle ja nukkumatti korjasi aamuneljästä matkassa olleet reissaajat jo iltayhdeksältä.
 |
Näin kauheen ilosia (ja isosieraimisia!) ihmisiä tulee, kun ne käy Kööpenhaminassa. 🙂 |
Maanantaina sää oli hiukan mukavampi ja lähdettiin aamulla liikkeelle haistelemaan kaupungin tunnelmaa ja ihan vaan kävelemään. Ja sitähän me tehtiin. Aamiainen nautittiin ihanassa Stella-kahvilassa, kävästiin Grönlykkessä, suurimmissa tavarataloissa, tuliaisostoksilla Lego- ja Disneykaupassa ja tsekattiin H&M:n alet. Ajateltiin kävellä Amalieborgin linnalle ja mentiin tietenkin tyylikkäästi TÄYSIN väärään suuntaan ja löydettiin itsemme Christianshavnista. (kuka muka karttaa tarvii, hä?) Parin kilometrin ylimääräisen lenkin jälkeen palattiin raiteille ja nähtiin linna, Amaliehaven, Marble Church ja Rosenborgin linna. Upeita. Illalla juostiin sateessa vielä nopeasti Tivoli päästä päähän ja päädyttiin intialaiseen syömään.
Kaiken kaikkiaan eniten Kööpenhaminassa vaikutuin ilmapiiristä. Rento meininki, hyvä boogie, eräänlainen kiireettömyys. Kaikki oli helposti saatavilla ja lähellä. Välimatkat oli kävellenkin inhimillisiä, ruoka hyvää, viinerit ja pullat aivan voittamattomia! (suosittelen Lagkagehusetia, nammmm!)
Loistava kohde pienelle viikonloppulomalle, suosittelen ehdottomasti! Pisin välimatka, joka me reissattiin, oli täältä kotikonnuilta Helsinki-Vantaalle.
Yksi mutta tässä tosin oli. Matkakuume nousi taas monta astetta, haluan äkkiä uudestaan! Niin paljon näkemättä, niin monta paikkaa kokematta. Mä suunnittelen jo seuraavaa pikkureissua, vaikka edellisen matkan pyykitkin on vielä pesemättä. 🙂
Mikä on sinun suosikkikohteesi viikonlopun minilomalle?
-Päivi-
Voi morjens, ku tuli pitkä ja epämääränen postaus! Ei tästä nyt juuri vinkkejä herunut, mutta menkää ja hengatkaa. Ihan parasta! 🙂